13. touko, 2018

Apostolien teot luku 27

Uuden Testamentin käännösten vertailu Apostolien teot luku 27: Alla olevat Uuden Testamentin jakeet on käännetty kahdesta eri kielestä. Ensin on käännös arameasta ja sen rinnalla on vuoden 1938 käännös (KR38), mikä on johdettu kreikasta. Käännöseroja ei ole erikseen selitetty, jokainen tehköön omat havaintonsa. Vahvennukset ovat erojen havaitsemisen helpottamiseksi. Alla olevat esimerkit aramean käännöksistä löytyvät täältä http://www.apokryfikirjat.com/apt.pdf

 

Ja Fehostus käski hänestä, että hänet lähetettäisiin keisarin luokse Italiaan, ja luovutti Paulos’n ja toiset vangit hänen kanssaan yhdelle miehelle, jonka nimi oli Julius, sadanpäämies Sebasten maakunnasta. – Apt.27:1 aramea

Kun oli päätetty, että meidän oli purjehtiminen Italiaan, annettiin Paavali ja muutamat muut vangit erään Julius nimisen, keisarilliseen sotaväenosastoon kuuluvan sadanpäämiehen haltuun. – Apt.27:1 KR38 Hämmentynyt

 

*  Ja kun aloimme matkustaa, me laskeuduimme siihen laivaan, joka oli Adramantius’n kaupungista, ja se oli menossa Asia’n seudulle. Ja meidän kanssamme laivaan tuli makedonialainen Aristarkus, joka oli Thessalonikan kaupungista. – Apt.27:2 aramea

Ja me astuimme adramyttiläiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle, ja seurassamme oli Aristarkus, makedonialainen Tessalonikasta. – Apt.27:2 KR38 Hämmentynyt

 

Ja seuraavana päivänä me saavuimme Tsidon’lle, ja sadanpäämies kohteli Paulosta armahtavaisuudella, ja salli hänen mennä ystäviensä luokse ja virvoittua. – Apt.27:3 aramea Hyvä

Seuraavana päivänä laskimme Siidoniin. Ja Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo hoitoa saamaan. – Apt.27:3 KR38 HämmentynytHuono

 

Ja me matkustimme sieltä, ja koska tuulet olivat meitä vastaan, me kiersimme Kyproksen yläpuolelle. Ja me ohitimme Kilikian meren, ja Pamfylian, ja me saavuimme Myra’lle, Lykian kaupunkiin. – Apt.27:4-5 aramea

Ja sieltä laskettuamme merelle purjehdimme Kypron suojaan, koska tuulet olivat vastaiset. Ja kun olimme merta purjehtien sivuuttaneet Kilikian ja Pamfylian, tulimme Myrraan, joka on Lykiassa. – Apt.27:4-5 KR38 Hämmentynyt

 

Ja sadanpäämies löysi siellä laivan Aleksandriasta, joka oli menossa Italiaan, ja aikoi laittaa meidät siihen. – Apt.27:6 aramea

Siellä sadanpäämies tapasi aleksandrialaisen laivan, jonka oli määrä purjehtia Italiaan, ja siirsi meidät siihen. – Apt.27:6 KR38

 

Ja koska matkanteko oli raskasta monta päivää, me saavuimme vaivalla vastapäätä, Knidos’n saarelle, ja koska tuuli ei sallinut meidän mennä suoraan, me kiersimme Kreetan yläpuolelle, vastapäätä Salmonan kaupunkia. Ja kun me matkustimme vaivaa nähden sen ympäristössä, me saavuimme paikkaan, jota kutsuttiin ”kauniit satamat”, ja sen lähellä oli kaupunki, jonka nimi on Lasea. – Apt.27:7-8 aramea

Ja monta päivää me purjehdimme hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Ja kun tuulelta emme päässeet sinne, purjehdimme Salmonen nenitse Kreetan suojaan. Ja vaivoin kuljettuamme liki sen rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jonka lähellä Lasaian kaupunki oli. – Apt.27:7-8 KR38 Hämmentynyt

 

Ja me olimme siellä kauan aikaa, kunnes se juutalaisten paaston päivä oli ohi, ja oli vaarallista kenenkään matkustaa niinä päivinä, ja Paulos puhui heille, Ja hän sanoi, ”miehet, minä näin, että meidän matkamme on ahdistusta ja monenlaista menetystä, ei ainoastaan laivamme lastille, vaan jopa omille sieluillemmekin”. – Apt.27:9-10 aramea Hyvä

Mutta kun paljon aikaa oli kulunut ja purjehtiminen jo oli vaarallista, sillä paastonaikakin oli jo ohi, varoitti Paavali heitä ja sanoi: "Miehet, minä näen, että purjehtiminen käy vaivalloiseksi ja vaaralliseksi, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös meidän hengellemme." – Apt.27:9-10 KR38 HämmentynytHuono

 

Mutta sadanpäämies kuuli enemmän perämiestä ja laivan omistajaa, kuin Paulos’n sanoja. Ja koska se satama ei ollut talvehtimiseen sopiva sinä talvena, monet meistä tahtoivat matkustaa sieltä, että jos mahdollista, voisimme saapua ja talvehtia siinä yhdessä satamassa, joka oli Kreetalla, ja jota kutsuttiin ”Foeniks”, ja se suuntaa etelään. – Apt.27:11-12 aramea

Mutta sadanpäämies uskoi enemmän perämiestä ja laivanisäntää kuin Paavalin sanoja. Ja koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, olivat useimmat sitä mieltä, että heidän oli sieltä lähdettävä, voidakseen ehkä päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin. – Apt.27:11-12 KR38 Hämmentynyt

 

Ja kun etelän tuuli puhalsi ja he toivoivat, että saapuisimme sinne heidän tahtonsa mukaan, me matkustimme Kreetan ympäri. Ja vähän sen jälkeen meidän päällemme tuli se pyörremyrsky, jota kutsuttiin ”taifuuni Euroklidyn”. Ja se tempaisi laivan, eikä sitä tuulta vastaan voinut nousta, ja me antauduimme sen käsiin. – Apt.27:13-15 aramea

Ja kun etelätuuli alkoi puhaltaa, luulivat he pääsevänsä tarkoituksensa perille, nostivat ankkurin ja kulkivat aivan likitse Kreetaa. Mutta ennen pitkää syöksyi saaren päällitse raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky. Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle. – Apt.27:13-15 KR38 HämmentynytHuono

 

Ja kun me ohitimme sen yhden saaren, jota kutsutaan ”Keuda”, me vaivalla pystyimme pitämään kiinni pelastusveneestä. – Apt.27:16 aramea

*  Ja päästyämme erään pienen, Klauda nimisen saaren suojaan me töintuskin saimme venheen korjuuseen. – Apt.27:16 KR38 HämmentynytHuono

 

Ja kun me olimme kantaneetkin sitä, me köytimme sen ja kiinnitimme sen laivaan, koska me pelkäsimme, ettei se ehkä putoa meren voimasta. Me laskimme purjeet, ja niin me matkustimme.– Apt.27:17 aramea Hämmentynyt

Vedettyään sen ylös he ryhtyivät varokeinoihin ja sitoivat laivan ympäri köysiä, ja kun pelkäsivät ajautuvansa Syrtteihin, laskivat he purjeet alas, ja niin he ajelehtivat. – Apt.27:17 KR38 Hämmentynyt

 

Ja kun se kova myrsky nousi päällemme, toisena päivänä me heitimme tavaraa mereen. Ja kolmantena päivänä me heitimme omin käsin pois laivan omat tavarat. – Apt.27:18-19 aramea

Mutta kun rajuilma ankarasti ahdisti meitä, heittivät he seuraavana päivänä lastia mereen, ja kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat mereen laivan kaluston. – Apt.27:18-19 KR38

 

Ja kun myrsky piti kiinni enemmän päiviä, eikä aurinkoa näkynyt, eikä kuuta eikä tähtiä, meidän elämämme toivokin oli aivan kokonaan katkaistu. – Apt.27:20 aramea

Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo. – Apt.27:20 KR38

 

Ja kun kukaan ei kestänyt mitään, silloin Paulos nousi heidän keskellään ja sanoi, ”jospa vain olisitte olleet vakuuttuneet minusta, miehet, emme olisi matkustaneet pois Kreetalta, ja olisimme säilyneet tästä menetyksestä ja ahdistuksesta". – Apt.27:21 aramea

Kun oli oltu kauan syömättä, niin Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt noudattaa minun neuvoani eikä lähteä Kreetasta; siten olisitte säästyneet tästä vaivasta ja vahingosta. – Apt.27:21 KR38

 

Ja nyt minä neuvon teitä, että olisitte ilman huolta, sillä yksikään sielu teistä ei tuhoudu, paitsi laiva. Sillä Jumalan, jonka oma minä olen, enkeli näytti minulle tämän, ja häntä minä palvelen. – Apt.27:22-23 aramea Hyvä

Mutta nyt minä kehoitan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä ei yksikään teistä huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, – Apt.27:22-23 KR38 HämmentynytHuono

 

Ja hän sanoi minulle, ”älä pelkää, Paulee, sinä olet tuleva seisomaan keisarin edessä, ja katso, Jumala antoi sinulle suosion kaikkia niitä varten, jotka matkustavat sinun kanssasi”. – Apt.27:24 aramea Hyvä

ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat.'  – Apt.27:24 KR38 HämmentynytHuono

 

Tämän tähden, vahvistakaa sydämenne, miehet, sillä minä uskon Jumalaa, että niin tapahtuu, kuin minun kanssani on puhuttu. Mutta yhdelle saarelle meidän on kuitenkin heittäydyttävä. – Apt.27:25-26 aramea

*  Olkaa sentähden rohkealla mielellä, miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu. Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskautua." – Apt.27:25-26 KR38

 

Ja neljäntoista päivän jälkeen me eksyimme ja ajelehdimme Hadrius’n merellä. Yön jakautuessa merimiehet luulivat, että olimme lähestyneet maata. Ja he heittivät ankkurin ja löysivät kaksikymmentä kuum-mittaa, ja taas matkustivat vähän, ja löysivät viisitoista kuum-mittaa. – Apt.27:27-28 aramea

Ja kun tuli neljästoista meidän ajelehtiessamme Adrianmerellä, tuntui merimiehistä keskiyön aikaan, että lähestyttiin jotakin maata. Ja luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan kaksikymmentä syltä, ja vähän matkaa kuljettuaan he taas luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi. – Apt.27:27-28 KR38

 

Ja kun me pelkäsimme, että niissä paikoissa on ehkä kareja, he heittivät laivan kyljestä neljä ankkuria, ja me rukoilimme, että tulisi päivä. – Apt.27:29 aramea Hyvä

*  Ja kun he pelkäsivät meidän viskautuvan karille, laskivat he laivan perästä neljä ankkuria ja odottivat ikävöiden päivän tuloa. – Apt.27:29 KR38 HämmentynytHuono

 

Mutta merimiehet etsivät siitä laivasta pakenemista, ja he laskivat pelastusveneen merelle sillä aiheella, että siihen menisivät, ja sitoisivat laivaa maahan. Ja kun Paulos näki, hän sanoi sille sadanpäämiehelle ja sotilaille, että ”jos nämä eivät pysy laivassa, te ette voi selviytyä”. Silloin sotilaat katkaisivat sen pelastusveneen köydet laivasta, ja jättivät sen harhailemaan. – Apt.27:30-32 aramea

Mutta merimiehet yrittivät paeta laivasta ja laskivat venheen mereen sillä tekosyyllä, että muka aikoivat keulapuolesta viedä ulos ankkureita. Silloin Paavali sanoi sadanpäämiehelle ja sotilaille: "Jos nuo eivät pysy laivassa, niin te ette voi pelastua." Silloin sotamiehet hakkasivat poikki venheen köydet ja päästivät sen menemään. – Apt.27:30-32 KR38 Hämmentynyt

 

Mutta hän, Paulos, siihen saakka, että oli aamu, vakuutti heitä kaikkia, että ottaisivat evankeliumin vastaan, sanoen heille, ”tänään, katso, neljätoista päivää siitä vaarasta, ettekäole mitään maistaneet”, Tämän tähden minä pyydän teitä, että ottaisitte syötävää vastaan, teidän elämänne tueksi, sillä ei yksikään hius teidän päästänne ole tuhoutuva. – Apt.27:33-34 aramea Hämmentynyt

Vähää ennen päivän tuloa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä ettekä ole mitään ravintoa ottaneet. Sentähden minä kehoitan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava." –  HämmentynytApt.27:33-34 KR38

 

Ja kun hän sanoi nämä, hän otti sen leivän ja ylisti Jumalaa heidän kaikkien edessä, ja mursi, ja alkoi syömään. Ja he kaikki olivat lohdutetut ja saivat ravintoa. – Apt.27:35-36 aramea

Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa. – Apt.27:35-36 KR38 Hämmentynyt

 

*  Mutta meitä oli siinä laivassa 276 sielua. Ja kun he olivat siitä syötävästä ravitut, he kevensivät laivaa, ja kantoivat vehnät pois ja heittivät ne mereen. – Apt.27:37-38 aramea

Ja meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä. Ja kun he olivat tulleet ravituiksi, kevensivät he laivaa heittämällä viljan mereen. – Apt.27:37-38 KR38

 

Ja kun oli päivä, merimiehet eivät tienneet, millainen se maa on, vaan he katsoivat kuivan maan rantaa, yhtä meren luotoa, miettien, että voiko se laiva ajelehtia siihen. – Apt.27:39 aramea

Päivän tultua he eivät tunteneet maata, mutta huomasivat lahden, jossa oli sopiva ranta; siihen he päättivät, jos mahdollista, laskea laivan. – Apt.27:39 KR38 Hämmentynyt

 

Ja he katkaisivat laivasta ankkurit ja jättivät ne mereen, ja vapauttivat peräsimen siteet ja nostivat yläpurjeen, että se saisi vähän tuulta, ja he olivat matkustamassa kuivan maan pinnalle. – Apt.27:40 aramea

Ja he hakkasivat ankkuriköydet poikki ja jättivät ankkurit mereen; samalla he päästivät peräsinten nuorat, nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti. – Apt.27:40 KR38

 

Ja se laiva osui siihen paikkaan, joka on korkea, kahden meren syvyyden välissä, ja jäi siihen jumiin, ja keula seisoi sen päällä, eikä liikkunut, mutta perän loppuosa hajosi aaltojen voimasta. – Apt.27:41 aramea

Mutta he joutuivat riutalle ja antoivat laivan törmätä siihen; keulapuoli tarttui kiinni ja jäi liikkumattomaksi, mutta peräpuoli hajosi aaltojen voimasta. – Apt.27:41 KR38

 

Ja sotilaat tahtoivat tappaa vangit, etteivät he nousisi uimaan ja pakenisi heiltä. Ja se sadanpäämies kielsi heitä tästä, koska hän tahtoi, että he eläisivät. Hän käski Paulosta ja niitä, jotka osasivat uida, että ensin uisivat ja menisivät kuivalle maalle. Ja loput kulkivat lautojen päällä ja muiden laivan puiden päällä, ja siten he kaikki pelastautuivat maalle. – Apt.27:42-44 aramea Hyvä

Niin sotamiehillä oli aikomus tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimalla karkuun. Mutta sadanpäämies, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heidät siitä aikeesta ja käski uimataitoisten ensiksi heittäytyä veteen ja lähteä maihin ja sitten muiden, minkä laudoilla, minkä laivankappaleilla. Ja näin kaikki pelastuivat maalle. – Apt.27:42-44 KR38 Hämmentynyt

Koko Uusi Testamentti arameasta löytyy täältä https://ut-arameasta.blogspot.fi/