7. huhti, 2018

Luukas luku 20

Uuden Testamentin käännösten vertailu Luukas luku 20: Alla olevat Uuden Testamentin jakeet on käännetty kahdesta eri kielestä. Ensin on käännös arameasta ja sen rinnalla on vuoden 1938 käännös (KR38), mikä on johdettu kreikasta. Käännöseroja ei ole erikseen selitetty, jokainen tehköön omat havaintonsa. Vahvennukset ovat erojen havaitsemisen helpottamiseksi. Alla olevat esimerkit aramean käännöksistä löytyvät täältä http://www.apokryfikirjat.com/luukas.pdf

 

Ja tapahtui yhtenä niistä päivistä, hänen opettaessaan ja evankelioidessaan kansaa temppelissä, pappien johtajat ja kirjanoppineet, vanhimpien kanssa, nousivat häntä vastaan, Ja he sanoivat hänelle, ”sano meille, millaisella käskyvallalla sinä teet nämä, ja kuka se on, joka antoi sinulle tämän käskyvallan?” – Luuk.20:1-2 aramea

Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin ja puhuivat hänelle sanoen: "Sano meille, millä vallalla sinä näitä teet, tahi kuka on se, joka on antanut sinulle tämän vallan?" – Luuk.20:1-2 KR38

 

Jeshua vastasi ja sanoi heille, ”minäkin kysyn teiltä sanan, ja sanokaa minulle,” Olivatko Johannan’n kasteet taivaista, vai ihmisistä? – Luuk.20:3-4 aramea

Hän vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille kysymyksen; sanokaa minulle: oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?" – Luuk.20:3-4 KR38

 

Mutta nämä neuvottelivat sieluissaan ja sanoivat, että ”jos me sanomme, taivaista, hän sanoo meille: ja minkä tähden te ette uskoneet häntä?” Mutta jos sanomme ”ihmisistä”, koko kansa kivittää meidät, sillä he ovat varmoja, että Johannan oli se profeetta. – Luuk.20:5-6 aramea

Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?' Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', niin kaikki kansa kivittää meidät, sillä se uskoo vahvasti, että Johannes oli profeetta." – Luuk.20:5-6 KR38

 

Ja he sanoivat hänelle, ”me emme tiedä, mistä se oli”. Jeshua sanoi heille, ”enkä minäkään sano teille, millaisella käskyvallalla minä teen nämä”. – Luuk.20:7-8 aramea

Ja he vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli. Niin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen." – Luuk.20:7-8 KR38

 

Ja hän alkoi puhumaan kansalle tätä sanaa, ”yksi mies istutti viinitarhan ja laittoi sen palvelijoille, ja matkusti pois kauaksi aikaa”. Ja hän lähetti hänen työntekijänsä palvelijoiden luokse, että he antaisivat hänelle niitä viinitarhan hedelmiä, mutta viinitarhan palvelijat hakkasivat hänet ja lähettivät hänet riisuttuna pois. – Luuk.20:9-10 aramea

Ja hän rupesi puhumaan kansalle ja puhui tämän vertauksen: "Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa. Ja ajan tullen hän lähetti palvelijan viinitarhurien luokse, että he antaisivat tälle osan viinitarhan hedelmistä; mutta viinitarhurit pieksivät hänet ja lähettivät tyhjin käsin pois. – Luuk.20:9-10 KR38

 

Ja sitten hän lähetti toisen työntekijänsä, mutta nämä hakkasivat hänetkin, ja häpäisivät häntä ja lähettivät hänet riisuttuna pois. Ja sitten hän lähetti kolmannen, mutta nämä pahoinpitelivät hänetkin, ja heittivät ulos. – Luuk.20:11-12 aramea

Ja hän lähetti vielä toisen palvelijan; mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät tyhjin käsin pois. Ja hän lähetti vielä kolmannen; mutta tämänkin he haavoittivat ja heittivät ulos. – Luuk.20:11-12 KR38

 

Se viinitarhan herra sanoi, ”mitä teen? Minä lähetän minun rakkaan poikani, ehkä he näkevät hänet, ja osaavat arvostaa”. Mutta hänet nähdessään palvelijat neuvottelivat sieluissaan, ja sanoivat, ”tämä on se perillinen, tulkaa, tappakaamme hänet, ja se perintö on oleva meidän omamme”. – Luuk.20:13-14 aramea Hyvä

Niin viinitarhan herra sanoi: 'Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani; häntä he kaiketi kavahtavat.' Mutta kun viinitarhurit näkivät hänet, neuvottelivat he keskenään ja sanoivat: 'Tämä on perillinen; tappakaamme hänet, että perintö tulisi meidän omaksemme.' – Luuk.20:13-14 KR38

 

Ja he heittivät hänet viinitarhan ulkopuolelle, ja tappoivat hänet, sen tähden, mitä se viinitarhan herra on tekevä heille? Hän on tuleva ja tuhoava nämä palvelijat, ja antava viinitarhan toisille. Mutta kun he kuulivat, he sanoivat, ”ei tämä ole tapahtuva”. – Luuk.20:15-16 aramea

Ja he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä heille? Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille." Niin he sen kuullessaan sanoivat: "Pois se!"  – Luuk.20:15-16 KR38

 

Mutta hän katsoi näitä ja sanoi, ”ja mitä on se kirjoitus, että ”se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, se oli se kulmakivi”?” Ja jokainen, joka kaatuu sen kiven päälle, on särkyvä, ja se on hajottava jokaisen, joka kaatuu sen päälle. – Luuk.20:17-18 aramea

Mutta hän katsahti heihin ja sanoi: "Mitä siis on tämä kirjoitus: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi'? Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." – Luuk.20:17-18 KR38

 

Mutta pappien johtajat ja kirjanoppineet etsivät, että saisivat kohottaa kätensä häntä vastaan siinä hetkessä, ja he pelkäsivät kansaa, sillä he tunsivat, että hän sanoi tämän sanan heistä. – Luuk.20:19 aramea

Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa hänet sillä hetkellä kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut sen vertauksen heistä. – Luuk.20:19 KR38

 

Ja he lähettivät hänen luokseen vakoojia, jotka tekeytyivät vanhurskaiksi, että saisivat hänet sanan kautta kiinniotetuksi, ja luovuttaisivat hänet tuomarille ja hallitusmiehen käskyvalloille. Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle, ”opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikeamielisesti, etkä ole puolueellinen, vaan sinä opetat sitä Jumalan tietä totuudessa”. – Luuk.20:20-21 aramea

Ja he vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin. Ja ne kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. – Luuk.20:20-21 KR38

 

Onko meille luvallista antaa verorahaa keisarille vai ei? Mutta hän havaitsi heidän juonittelunsa ja sanoi, ”miksi te kiusaatte minua?” Osoittakaa minulle dinari. Kenen kuva ja kirjoitus siinä on? Mutta nämä sanoivat, ”keisarin”. – Luuk.20:22-24 aramea

Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?" Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille: "Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?" He vastasivat: "Keisarin." – Luuk.20:22-24 KR38

 

Jeshua sanoi heille, ”sen tähden, antakaa keisarin oma keisarille, ja Jumalan Jumalalle”. Eivätkä he voineet ottaa häntä kiinni siitä sanasta kansan edessä, ja he ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat. – Luuk.20:25-26 aramea

Niin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on." Ja he eivät kyenneet saamaan häntä hänen puheestaan kiinni kansan edessä; ja he ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat.  – Luuk.20:25-26 KR38

 

*  Mutta jotkut zaddokialaisista lähestyivät – nämä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole – ja he kysyivät häneltä, Ja he sanoivat hänelle, ”opettaja, Moshe kirjoitti meille, että jos joltain kuolee hänen veljensä, jolla on vaimo ilman poikia, ottakoon hänen veljensä hänen vaimonsa, ja nostakoon siemenen veljelleen”. – Luuk.20:27-28 aramea

Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen.' – Luuk.20:27-28 KR38

 

Mutta, oli seitsemän veljeä. Ensimmäinen otti vaimon, ja kuoli ilman poikia. Ja se toinen otti hänen vaimonsa, ja tämä kuoli ilman poikia. Ja vielä kolmas otti hänet, ja näin myös ne seitsemän, ja he kuolivat, eivätkä jättäneet poikia. Ja lopuksi se vaimokin kuoli. Sen tähden, ylösnousemuksessa, millaisen heistä se vaimo on oleva? Sillä he seitsemän ovat ottaneet hänet. – Luuk.20:29-33 aramea

Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna. Niin toinen otti sen vaimon, ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia. Viimeiseksi vaimokin kuoli. Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut." – Luuk.20:29-33 KR38

 

Jeshua sanoi heille, ”tämän maailman lapset ottavat naisia, ja naiset ovat miehille”, Mutta nämä, jotka ovat arvollisia siihen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät ota naisia, eivätkä naisetkaan ole miehille. Sillä eivät he edes pysty enää kuolemaan, sillä he ovat kuin enkeleitä, ja he ovat niitä Jumalan poikia, koska he ovat niitä ylösnousemuksen poikia. – Luuk.20:34-36 aramea

Niin Jeesus sanoi heille: "Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle. Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.  – Luuk.20:34-36 KR38

 

Mutta sen, että kuolleet nousevat, myös Moshe ilmoitti, sillä hän ilmoittaa siinä pensaassa sanovansa Herraa ”Abraham’n Jumala ja Iishak’n Jumala ja Jakob’n Jumala”. Sillä ei Jumala ole kuolleiden, vaan elävien; sillä he kaikki ovat hänelle eläviä. – Luuk.20:37-38 aramea Hyvä

Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät." – Luuk.20:37-38 KR38 EpävarmaHuono

 

*  Ja jotkut niistä kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat hänelle, ”opettaja, sinä sanoit kauniisti”. Eivätkä he enää uskaltaneet kysyä häneltä mistään. – Luuk.20:39-40 aramea

Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: "Opettaja, oikein sinä sanoit." Ja he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään. – Luuk.20:39-40 KR38

 

Ja hän sanoi heille, ”kuinka kirjanoppineet sanovat, että Messias on David’n poika?” Ja hän, David, sanoo psalmien kirjoituksessa, että ”Herra sanoi minun Herralleni, istu minun oikealle puolelleni”, Kunnes minä laitan sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle. Sen tähden, jos David kutsuu häntä, ”minun Herrani”, kuinka hän on hänen poikansa? – Luuk.20:41-44 aramea

Niin hän sanoi heille: "Kuinka he voivat sanoa, että Kristus on Daavidin poika? Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.' Daavid siis kutsuu häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?" – Luuk.20:41-44 KR38

 

Ja kun kaikki kansa oli kuulemassa, hän sanoi hänen oppilailleen, Varokaa niitä kirjanoppineita, jotka tahtovat vaeltaa viitoissa ja rakastavat ”shalom” kaduilla ja johtajien tuoleja kokouspaikoissa, ja johtajien istuimia juhla-aterioilla! Nämä, jotka kuluttavat leskien kodit uhrilahjan kautta, joiden rukoukset pitkittyvät; nämä saavat runsaamman tuomion. – Luuk.20:45-47 aramea Hyvä

Ja kaiken kansan kuullen hän sanoi opetuslapsillensa: "Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion." – Luuk.20:45-47 KR38

Koko Uusi Testamentti arameasta löytyy täältä https://ut-arameasta.blogspot.fi/